Tekstit

Intohimona ihmiset, kulttuurit ja ilmiöt

Kuva
Intohimona ihmiset, kulttuurit ja ilmiöt Jo lapsesta asti olen viihtynyt niin luonnossa kuin ihmisten seurassa. Vaikka ennen murrosikää olinkin ajoittain jopa ujo, olen oikeastaan aina tullut hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Olen kiinnostunut yksilöstä, unohtamatta ryhmää, jonka osana kulloinkin olemme. Nautin myös yksinolosta, ja tarvitsenkin sitä vastapainoksi intensiiviselle elämäntyylilleni. Niinpä vetäydyn aika ajoin yksinäisyyteen sekä pyrin varaamaan riittävästi aikaa perheen ja ystävien kanssa olemiselle. Nuoruudesta asti minua on kiehtonut erilaisuus. Kasvoin pienessä kylässä Etelä-Savossa Suomen suurimman kehitysvammalaitoksen kupeessa. Totuin näkemään eri tavalla käyttäytyviä ja erinäköisiä ihmisiä. Olin itsekin sen verran erilainen, että minua kiusattiin koulussa usean vuoden ajan. Nuoruuden kultaiset vuodet opiskelin Kuopiossa musiikki- ja tanssilukiossa. Nuo olivat itsenäistymisen ja vapautumisen vuosia; pääsin tutustumaan ja elämään todellista taiteilijan eläm

Monikielisyys ja -kulttuurisuus on Vantaan rikkaus

Kuva
Monikielisyys ja -kulttuurisuus on Vantaan rikkaus Vantaan asukkaista 22 prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Vieraskielisten osuus väestöstä on korkein koko Suomessa. Vieraskieliset tuovat oman kielitaitonsa lisäksi säväyksen omaa kulttuuriaan. Voisiko monikulttuurisuuden istuttaa vantaalaiseen DNA:han? Vai joko se on siellä? Monikulttuurisuus on voimavara, mutta ei muutu siksi itsestään. Sen eteen on tehtävä työtä ja asenteeksemme tarvitsemme lujan tahtotilan. Kun osaamme huomioida monenlaiset maahanmuuttajat ja suoda heille osallistumisen, koulutuksen ja työllistymisen mahdollisuuden ja arvostuksen, otamme käyttöömme ennennäkemättömät menestystekijät. Kukapa ei haluaisi asua kaupungissa, jota rakennetaan yhdessä - vaikka kyynärpäät savessa - ja jossa vallitsee toinen toisen kunnioitus ja arvostus? Miltä kuulostaa kokonainen yhteiskunta, jossa käydään reilua kilpailua ja jossa on houkutteleva liiketoimintaympäristö, jossa huolehditaan toisistamme ihmisläheis

Työelämä ja koulutustarpeet muuttuvat

Kuva
Työelämä ja koulutustarpeet muuttuvat ja meidän on pystyttävä vastaamaan osaamistarpeisiin Yksilön kohtaaminen, kuuleminen, näkeminen ja tarvittaessa varsin räätälöity ohjaaminen ovat luokanopettajan työssäni kaiken a ja o. Aito, vankka ja toimiva rinki samaan hiileen puhaltavista aikuisista lapsen ja nuoren ympärillä on ehdotonta hänen hyvinvoinnilleen sekä kasvulle ja kehitykselle. Aikuiset, joiden kanssa saan työtäni arjessa tehdä, ovat korvaamattomia, kultaakin kalliimpia työkavereita! Samoin kotijoukot, joiden kanssa parhaimmillaan on loistava keskusteluyhteys ja selkeä yhteinen tahtotila tukea nuorta elämää. Näin näen sen myös olevan niin lasten ja nuorten kuin työssäkäyvien ja työttömienkin oppimisessa, osallistumisessa ja urakehityksessä. Aikuisten ohjaustyössä ja koulutuksessa tapahtuu paljon hyvää ja laadukasta, toisaalta haluamme kehittää ohjauspalvelun tarjontaa helpommaksi ja selkeämmäksi. Väestönrakenne Suomessa muuttuu ja yhä pienempien ikäluokkien on korvattava nykyistä

Kohtaamisia!

Kuva
  Kohtaamisia! Olen aina pitänyt ihmisistä ja keskusteluista. Erilaisuus kiinnostaa, ja olen oppinut kunnioittamaan elämää ja erilaisuutta. Toki on ihanaa löytää ihminen, jonka kanssa jaamme yhteisiä arvoja, ajatuksia, haaveita ja toiveita. On mahtavaa heittäytyä keskustelemaan henkeviä ja syvällisiä, samoin on mahtavaa nauraa ja pitää hauskaa yhdessä. On upeaa tunnistaa toisessa sielunkumppani. Hieno on sellainenkin hetki, kun huomaa lähellään istuvan ja puhuvan ihmisen, jolla on hyvinkin eriäviä mielipiteitä, ja joka haluaa ja pystyy keskustelemaan kanssani kuunnellen ja vastaten, haastaen ja vaikka hieman provosoidenkin ja kertoen myös omista ajatuksistaan. Kuinka virkistäviä ovat erilaiset näkökulmat ja mielipiteet, jotka irroittelevat omaa mieltäni raiteltaan. Ne kirkastavat ja jalostavat myös omaa ajattelua. Sama tapahtuu usein jo silloin, kun puhumme ja keskustelemme muulla kuin äidinkielellämme. Kasvoin lapsuuteni perheessä, jossa olivat vankkana perustana kristilliset arvot ja

Ideoita ja inhimillisyyttä kuntapolitiikkaan!

Kuva
Ideoita ja inhimillisyyttä kuntapolitiikkaan! Istahdin autoon aikomuksena suunnistaa työpaikalleni. Starttasin, ja samalla autoradiosta tulvi puhevirtaa koko tilan täyttäen. Ei! Nyt ei sanaakaan, en halunnut kuulla sanoja, niin rakentavia ja hyviä kuin ne aikanansa ovatkin; lausuttuina, laulettuina tai kirjoitettuina, viitottuina. Käänsin autoradion vastaanottamaan klassista musiikkia, ja painoin kaasua. Kuuloni herkistyi. Tunnistin säestävästä orkesterista jousisoittimia, ja parhaillaan iloisesti duurissa soljuvan trumpettisoolon. Minulla ei ollut hajuakaan, kenen sävellys oli kysymyksessä, en tunnistanut edes kuulleeni teosta aikaisemmin. Trumpettisoolo tarjosi minulle kirkkaan, selkeän soundin ja sen voimakkaat ja iloiset puhallukset aivan kuin avasivat tukkeutuneita mieleni kanavia. Tunsin puhdistuvani. Perässä seurasi viulujen upeat vibratot, kun trumpettisoolo häipyi säestäjien ottaessa vallan. Tunsin, kuinka lihasjännitykset laukesivat. Saavuttuani työpaikalle olin musiikin vaik

"Lopeta!"

Kuva
Osaatko sanoa "Lopeta!" Koulukiusaaminen on todennäköisesti ikivanha ilmiö. Siitä minulla itsellänikin on kokemusta. Silloisesta ala-asteajastani on jo neljäkymmentä vuotta, mutta muistan vallan hyvin, kuinka minua ulkonevien etuhampaiden ja löysän, särähtävän r-vian vuoksi kutsuttiin oravaksi. Minulla oli pitkät, kauniit vaaleat, kiharat hiukset, joihin poikien kädet usein - liian usein - tarttuivat. Minulla oli myös hyviä ystäviä, mutta koulussamme oli myös “käskyttäjä”, joka sai melkoisen porukan muun muassa hakkaamaan minut luistelutunnin jälkeen luistinsuojilla koulun eteisessä, luistimia kenkiin vaihtaessamme. Vuosikausia nämä kokemukset herkistivät, nyt ne ovat olleet jo pitkään lapsuus- ja nuoruushistoriassani paikkansa saaneita ikäviä tapahtumia, jotka ovat pikkuhiljaa kääntyneet vahvuuksiksi. Silti joskus, onneksi hyvin harvoin, arvessa tuntuu vihlaisu, ja hetkeksi kipeät muistot voivat palata. Olen jo vuosia taistellut tiikerin tavoin sekä kiusattujen että kiusaaji

"Pitäisihän sinun jo...!"

Kuva
  “Pitäisihän sinun jo tuossa iässä pystyä!” Tällaista rikkovaa ja itsetuntoa nakertavaa puhetta joutuu turhankin moni nepsy-lapsi kuulemaan, jollei hänen haasteitaan tunnisteta ja häntä pystytä auttamaan. Hänen uuvahtaneet vanhempansa painivat epäonnistumisen kanssa ja etsivät epätoivoisesti “hukassa olevaa vanhemmuuttaan”. Niinhän he usein kuulevat sanottavan. Nepsy on lyhenne neuropsykiatrisista haasteista, jotka johtuvat erilaisesta aivotoiminnasta. Neuropsykiatrisia vaikeuksia ovat esimerkiksi ADHD, ADD, Aspergerin oireyhtymä ja muut autismin kirjon häiriöt, kehityksellinen kielihäiriö sekä Touretten oireyhtymä. Nepsydiagnoosien määrä on voimakkaassa kasvussa, ja toisaalta monet nepsyistä jäävät ilman diagnoosia. Vanhempien ja perheen oikeus saada asianmukaista tukea on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksia. Oikeus on kirjattu niin YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kuin Suomen perustuslakiin. Nepsy-lasten ja heidän perheidensä arjessa tämä oikeus ei tällä hetkellä toteudu riittävällä