Ole se muutos, jonka haluat nähdä!

Työelämä ja koulutustarpeet muuttuvat ja meidän on pystyttävä vastaamaan osaamistarpeisiin Yksilön kohtaaminen, kuuleminen, näkeminen ja tarvittaessa varsin räätälöity ohjaaminen ovat luokanopettajan työssäni kaiken a ja o. Aito, vankka ja toimiva rinki samaan hiileen puhaltavista aikuisista lapsen ja nuoren ympärillä on ehdotonta hänen hyvinvoinnilleen sekä kasvulle ja kehitykselle. Aikuiset, joiden kanssa saan työtäni arjessa tehdä, ovat korvaamattomia, kultaakin kalliimpia työkavereita! Samoin kotijoukot, joiden kanssa parhaimmillaan on loistava keskusteluyhteys ja selkeä yhteinen tahtotila tukea nuorta elämää. Näin näen sen myös olevan niin lasten ja nuorten kuin työssäkäyvien ja työttömienkin oppimisessa, osallistumisessa ja urakehityksessä. Aikuisten ohjaustyössä ja koulutuksessa tapahtuu paljon hyvää ja laadukasta, toisaalta haluamme kehittää ohjauspalvelun tarjontaa helpommaksi ja selkeämmäksi. Väestönrakenne Suomessa muuttuu ja yhä pienempien ikäluokkien on korvattava nykyistä

  Kohtaamisia! Olen aina pitänyt ihmisistä ja keskusteluista. Erilaisuus kiinnostaa, ja olen oppinut kunnioittamaan elämää ja erilaisuutta. Toki on ihanaa löytää ihminen, jonka kanssa jaamme yhteisiä arvoja, ajatuksia, haaveita ja toiveita. On mahtavaa heittäytyä keskustelemaan henkeviä ja syvällisiä, samoin on mahtavaa nauraa ja pitää hauskaa yhdessä. On upeaa tunnistaa toisessa sielunkumppani. Hieno on sellainenkin hetki, kun huomaa lähellään istuvan ja puhuvan ihmisen, jolla on hyvinkin eriäviä mielipiteitä, ja joka haluaa ja pystyy keskustelemaan kanssani kuunnellen ja vastaten, haastaen ja vaikka hieman provosoidenkin ja kertoen myös omista ajatuksistaan. Kuinka virkistäviä ovat erilaiset näkökulmat ja mielipiteet, jotka irroittelevat omaa mieltäni raiteltaan. Ne kirkastavat ja jalostavat myös omaa ajattelua. Sama tapahtuu usein jo silloin, kun puhumme ja keskustelemme muulla kuin äidinkielellämme. Kasvoin lapsuuteni perheessä, jossa olivat vankkana perustana kristilliset arvot ja

Ideoita ja inhimillisyyttä kuntapolitiikkaan! Istahdin autoon aikomuksena suunnistaa työpaikalleni. Starttasin, ja samalla autoradiosta tulvi puhevirtaa koko tilan täyttäen. Ei! Nyt ei sanaakaan, en halunnut kuulla sanoja, niin rakentavia ja hyviä kuin ne aikanansa ovatkin; lausuttuina, laulettuina tai kirjoitettuina, viitottuina. Käänsin autoradion vastaanottamaan klassista musiikkia, ja painoin kaasua. Kuuloni herkistyi. Tunnistin säestävästä orkesterista jousisoittimia, ja parhaillaan iloisesti duurissa soljuvan trumpettisoolon. Minulla ei ollut hajuakaan, kenen sävellys oli kysymyksessä, en tunnistanut edes kuulleeni teosta aikaisemmin. Trumpettisoolo tarjosi minulle kirkkaan, selkeän soundin ja sen voimakkaat ja iloiset puhallukset aivan kuin avasivat tukkeutuneita mieleni kanavia. Tunsin puhdistuvani. Perässä seurasi viulujen upeat vibratot, kun trumpettisoolo häipyi säestäjien ottaessa vallan. Tunsin, kuinka lihasjännitykset laukesivat. Saavuttuani työpaikalle olin musiikin vaik