Intohimona ihmiset, kulttuurit ja ilmiöt

Intohimona ihmiset, kulttuurit ja ilmiöt

Jo lapsesta asti olen viihtynyt niin luonnossa kuin ihmisten seurassa. Vaikka ennen murrosikää olinkin ajoittain jopa ujo, olen oikeastaan aina tullut hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Olen kiinnostunut yksilöstä, unohtamatta ryhmää, jonka osana kulloinkin olemme. Nautin myös yksinolosta, ja tarvitsenkin sitä vastapainoksi intensiiviselle elämäntyylilleni. Niinpä vetäydyn aika ajoin yksinäisyyteen sekä pyrin varaamaan riittävästi aikaa perheen ja ystävien kanssa olemiselle.

Nuoruudesta asti minua on kiehtonut erilaisuus. Kasvoin pienessä kylässä Etelä-Savossa Suomen suurimman kehitysvammalaitoksen kupeessa. Totuin näkemään eri tavalla käyttäytyviä ja erinäköisiä ihmisiä. Olin itsekin sen verran erilainen, että minua kiusattiin koulussa usean vuoden ajan.

Nuoruuden kultaiset vuodet opiskelin Kuopiossa musiikki- ja tanssilukiossa. Nuo olivat itsenäistymisen ja vapautumisen vuosia; pääsin tutustumaan ja elämään todellista taiteilijan elämää! Samalla kun sivistin itseäni lukio-opintojen parissa, myös ystäväpiirini laajeni.

Ylioppilasvuoden jälkeen suuntasin kulkuni merille - kirjaimellisesti - toiselle puolelle maailmaa. Vuoden työskentelin vapaaehtoisena Good Books for All -järjestössä opiskellen samalla elämää maailman vanhimmalla toiminnassa olevalla matkustajalaivalla MV Douloksella. Asuin laivalla yhdessä satojen muiden nuorten aikuisten kanssa kymmenistä eri maista ja vierailin lukuisissa kaupungeissa ja maissa. Kielitaitoni vahvistui ja ystäväpiirini laajeni kansainväliseksi.

Palattuani meriltä tiesin hyvin pian, että minusta tulee opettaja. Määrätietoisesti ja päättäväisesti hakeuduin ja pääsinkin Jyväskylän yliopistoon opettajankoulutukseen. Laivalla alkanut rakkaustarina vei minut kuitenkin jo vuoden jälkeen Alankomaihin. Noina vuosina (1989-1990) epävakaassa Suomessa tuskin olisikaan ollut pysyvää työpaikkaa ulkomaalaiselle miehelleni. Viihdyimme seuraavat 10 vuotta Alankomaissa ja perheemme kasvoi kahdella tyttärellä. Molemmat syntyivät kotona, omassa sängyssäni. Nuori ja peloton nainen kun olin, halusin elää parhaani mukaan maassa maan tavalla. ...ja näin puolet hollantilaisista naisista tekivät. Siihen puolikkaaseen halusin kuulua. Opiskelin osa-aikaisesti kotiäidin tehtävien ohella muun muassa hollannin kieltä, urheiluhierojaksi, pastoraalipsykologiaa sekä psykologiaa Amsterdamin yliopistossa.

21 vuotta sitten muutimme perheenä Suomeen, Jyväskylään. Se oli iso muutos meille kaikille ja opetti asioita, joita ei opita kirjoja lukemalla vaan elämällä. Tiedämme, millaista maahanmuuttajan elämä voi olla. Olemme perheessämme kukin vuorollaan kamppailleet kielimuurien, uuden kielen opiskelun ja uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumisen kanssa. Suureksi iloksemme perheemme kasvoi pitkän odottelun jälkeen vielä yhdellä lapsella. Murrosikäiset tyttäremme saivat pikkuveljen vuonna 2007, me vanhemmat pojan; rukousten ja lupausten lapsen.

Viime vuosikymmenenä elämääni on kuulunut kuopuksemme kasvun seuraaminen ja ohjaaminen, opetustyöt ja koulun kehittämistehtävät Jyväskylässä sekä muutama vuosi jälleen merillä vapaaehtoistyötä tehden Logos Hope -laivalla. Tälläkin kertaa työskentelimme samassa Good Books for All -järjestössä kuin nuoruusvuosinammekin. Tällä kertaa perheenä; oma pieni mies oli mukana nuo kaksi vuotta (näitä seikkailuja voi seurata Krokin blogi -sivuilla), isosiskon liittyessä seuraan kolmeksi kuukaudeksi ja toisen isosiskon ja vävyn tullessa juhlistamaan joulua pariksi viikoksi Hongkongiin joulukuussa 2012. Ikimuistoisia aikoja...

Viimeiset kuusi vuotta olemme asuneet Vantaalla kasvattaen juuriamme pääkaupunkiseudun maaperään huomaten, että täällä on hyvä asua, työskennellä ja vaikuttaa. Täältä on myös lyhyt matka maailmalle pandemiatilanteen sen salliessa.

Nykyisin työskentelen ihan tavallisena luokanopettajana. Välissä oli parin vuoden jakso, kun sain toimia myös koulumme johtoryhmän tehtävissä. Kolme vuotta sitten aktivoiduin yhteiskunnallisena vaikuttajana ja lähdin etsimään omaa polkuani politiikassa. Olen nyt kahdet vaalit kokeneempi ja saanut toimia parlamentaarisessa jatkuvan oppimisen uudistusryhmässä helmikuusta 2020 alkaen. Iän ja kokemuksen myötä halu osallistua laajemmin vaikuttamiseen, maamme kehittämiseen, päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen on kasvanut tasaisen vahvasti. Haluan olla viemässä yhteiskunnallista ja myös kansainvälistä muutosta eteenpäin. Haluan tehdä tiimityötä ja varmistaa, että menemme yhdessä kohti hyvinvoivaa, reilumpaa ja turvallisempaa tulevaisuutta. Haluatko sinä olla tällä matkalla mukana? Yksin tähän ei pysty kukaan.